Practical-ammunta nyt ja tulevaisuudessa

Negatiiviseksi kehitykseksi on taas luettava se, että Euroopan ja maailman kärki on karkaamassa meiltä yhä kauemmaksi. Miksi?

Miten on sitten mahdollista, että esimerkiksi Norjasta, jossa on practical-ammunnan kannalta vähintään yhtä surkea ilmasto ja valtalajeihin verrattuna suunnilleen yhtä suppea harrastajapohja kuin Suomessa, tulee maailmanluokan practical-ampujia? Väitän, että vastaus voidaan pelkistää kolmeen tekijään: raha, kunnianhimo ja systemaattinen valmennus.

Practical-ammunta on tänä päivänä kansainvälisellä huipulla ammattiurheilua. Jos haluamme, että Suomi nostetaan practical-ammunnan maailmankartalle, on lajimme löydettävä taloudellisia resursseja niille lahjakkuuksille, jotka ovat valmiita laittamaan kaikkensa peliin lajiin vuoksi. Kuten Norjassa.

Tällä hetkellä kärkiampujamme ovat jo "kolkyt ja risat" -ikäluokkaa. Ikä ei sinänsä ole ongelma, päinvastoin: ikä tarkoittaa kokemusta, jolle ei ole korviketta. Mutta kärkiampujiemme tapauksessa ikä tarkoittaa usein myös perhettä ja monissa tapauksissa pankinjohtajan myöntämää asuntolainaa. Yhdistelmä, joka ei kannusta riskinottoon. Ainakaan ilman taloudellista tukea.

Practical-ammunnalta puuttuu se taikasana, jolla urheilun kukkaronnyörejä tässä maassa avataan: olympialaji. Laji, jolla ei ole tätä myyttistä statusta, on helppo ohittaa jaettaessa taloudellisia resursseja niin kansallisella tasolla kuin lajiliiton sisälläkin. Lajimme vaihtoehdoiksi jäävätkin joko rahoituksen hankkiminen ilman lajiliiton tukea tai sitten on löydettävä lahjakkaita nuoria, jotka pystyvät itse järjestämään rahoituksen.

Sitten Timo Hietalan, joka on edelleen kansainvälisesti menestynein practical-ampujamme (18. sija MM-kilpailuissa 1993), ei maassamme ole ollut practical-ampujia, jotka olisivat olleet valmiita laittamaan kaiken peliin. Siksi myös kansainvälinen menestys on jäänyt puuttumaan. Tämän hetken kärkiampujillemme riittää olla Suomen paras.

Laji on maassamme suhteellisen nuori: useimmat practical-ammunnan saloihin perehtyneet henkilöt ovat itse vielä aktiivikilpailijoita. Voimme ainoastaan toivoa, että tämän päivän kärkiampujien lopettaessa aktiiviuransa he olisivat valmiita siirtämään tietonsa ja kokemuksensa tuleville sukupolville. Lajillamme ei ole varaa menettää heidän osaamistaan.

Miksi sitten kansainvälinen menestys on tärkeää? Emmekö voisi yhtä hyvin harrastaa tätä lajia omissa oloissamme pohtimatta turhaan sitä, kuinka ampujamme menestyvät kansainvälisissä kilpailuissa?

Kysymykseen on vastattava kysymyksellä: haluammeko, että practical-ammunta leviää maassamme ja ennen kaikkea saavuttaa yleisen hyväksynnän urheilulajina? Practical-ammunnasta tuskin koskaan tulee kansallisurheilua Suomessa, mutta jokainen pieni laji tarvitsee omat jani sievisensä lajin markkinointiin ja näkyvyyden lisäämiseen. Niin myös practical-ammunta.

Mutta ellemme pysty tuottamaan practical-ammuntaan kansainvälisiä huippuja, on näkyvyyttä ja myönteistä julkisuutta hankittava muilla keinoilla.

Koska on epärealistista kuvitella, että suuri yleisö raahautuisi paikan päälle seuraamaan practical-kilpailuja, on practical-ammunnan mentävä suuren yleisön keskelle. Ja ainoa täysin turvallinen tapa lienee tehdä se television välityksellä.

Practical-ammunta on mm. pisteenlaskutapansa vuoksi suhteellisen vaikea tv-lajiksi: katsoja ei näe välittömästi, oliko suoritus hyvä vai huono ja kuka voitti. Todennäköisesti helpompaa olisi aluksi saada joko nopeusammunta (steel shooting) tai practical-kilpailujen näytöslajina käytettävä pudotuskilpailu (shoot-off) tv-yleisöä kiinnostavaan muotoon. Näyttävä laji, jota on helppo seurata, on helpompi markkinoida kuin näyttävä laji, jota on vaikeampaa seurata.

Mutta kun practical-ammunta esiintyy lupamaksuin rahoitetun tv-kanavan makasiiniohjelman kylähulluosuudessa otsikolla "Aikuisten ihmisten pum-pum -leikkiä", tiedämme, että lajillamme on vielä kova työ edessä. Ja kun vielä Ampumaurheiluliiton edustaja toteaa valtakunnallisen päivälehden jutussa ymmärtävänsä, että britit haluavat kieltää isokaliiperiset aseet (joita käytetään mm. practical-ammunnassa), täytyykin ehkä kysyä, pitäisikö practical-ammunnan markkinointityö aloittaa suuren yleisön sijasta lajiliiton sisältä.